sunnuntai 28. helmikuuta 2010

Päivän kuvana toimii pieni herra Kiril.

torstai 25. helmikuuta 2010

Noradiel



Piti julkaista kuva tänne tästä tyttelistäkin <3 Nimi on Noradiel. Kuvia Kirilistä ja Antoniosta (joka on vielä vain pää kylläkin) tulee myöhemmin.

Time it was, and what a time it was, it was
A time of innocence, a time of confidences
Long ago, it must be, I have a photograph
Preserve your memories, they're all that's left you
-Lyrics: Simon and Garflunkel- Bookends-


Minä olen kuin tuuli.
Olen olemassa, mutta kukaan ei näe minua.
Iltaisin kuiskin korviinne sanoja,
jotka olette aamuun mennessä jo unohtaneet.

Minä huudan teille, huudan niin kovaa.
Apua?
Kuulitteko jotain?
Varmaankin vain tuuli.
Jatkatte matkaanne.
Yhdessä.

Istun punaisessa huoneessa ovi raollaan.
Odottaen?
Kuljette ohi.
Ovi on näkymätön.
Teille majani on kummitustalo, ja huutoni ilmaa korvienne välissä.

Huudan teille mykkänä, kunnes ääneni on kokonaan poissa.

Minä olen tuuli.
Ikuinen ja olematon.

Surullinen.

Hiuksesi heiluivat
tuulessa,
hymyillessäsi
hammarautasi näkyivät
ja suudellessamme
aika tuntui
katoavan.

Platoninen rakkaus

Helsingin katuja valaisevat ainoataan katulamput. Kadut ovat hiljaisia, mutta bussin ajaessa baarien ohi huomaan, miten täynnä ne ovat. Keskiviikko ilta, opiskelijoiden ryyppy ilta.

Kierrän käteni ystäväni harteille ja hän nojaa olkapäähäni. Pidän siitä, että voin kerrankin pitää jotakuta kainalossani.

Joskus kauan sitten rakastin sinua. Sydämeni hakkasi hullunlailla kun istuin vieressäsi. Nyt jokainen kerta kun istun viereesi tunnen kuinka sydämeni hakkaa niin rauhalliseen tahtiin, että ihmetten sitä jopa itsekkin.

Jokainen kerta tunnen kuinka haluaisin tuntea miltä huulesi tuntuisivat vasten omiani vaikka tunteeni osoittavat, että ystävyys on ainoa asia mitä toisiltamme haluamme.

Maistelen nimeäsi huulillani ja kun näen kasvosi mielessäni minun tekisi vain enemmän upottaa sormeni hiuksiisi ja suudella sinua.

Haluaisin tunteja katsella vain kasvojasi, silittää hiuksiasi ja toivoa, että tuntisit olosi edes sen pienen hetken paremmaksi. Onnelliseksi?

Jos minun pitäisi kertoa mitä tunnen sinua kohtaan mitä se olisi?

Kai se olisi sitä platonista rakkautta.

keskiviikko 24. helmikuuta 2010

So cold

Päässä pyörii.
Ajatus käy uudelleen mielessä.
Helpotusta kaivaten
käyn maate sängylle
kylmään huoneeseen.

Antakaa minulle
edes yksi halaus.
Tarvitsen lämpöä.

Liian kauan
olen vaeltanut
tässä pimeyden
ja kylmyyden
maassa.